Ihmisen yksilölliseen mittaukseen perustuva sisäolosuhteiden säätö
Projektissa selvitetään, kuinka ihmiselle puettavien sensoreiden dataa voidaan hyödyntää lämpömukavuuden arvioinnissa.
Kehittyneiden maiden väestö viettää suurimman osan elämästään sisätiloissa, joten on luonnollista, että sisäolosuhteiden laadulla on merkittävä vaikutus ihmisten hyvinvointiin, jaksamiseen ja työtehoon. Rakennusten olosuhteiden säädön tutkimuksessa onkin viime vuosikymmenten aikana korostettu mukavuutta, ja on kehitetty säätöratkaisuja, jotka pyrkivät minimoimaan energiankulutuksen tinkimättä kuitenkaan mukavuudesta.
Mukavuutta selittäviä tekijöitä on sisällytetty myös sisäympäristöön liittyviin standardeihin. On esimerkiksi huomioitu, että lämpöaistimukseen ja -mukavuuteen vaikuttaa ympäristön lämpötilan lisäksi myös useat muut ympäristön olosuhteisiin ja ihmisen fysiologiaan liittyvät seikat.
Nykyisin laajalti käytetty lämpömukavuusindeksi, 1970-luvulla kehitetty Fangerin menetelmä, perustuu lämmön siirtymisen fysiikkaan ihmisen ja staattisen ympäristön välillä, eikä ota kantaa esimerkiksi ihmisen kehonkoostumukseen tai lämmönsäätelymekanismeihin. Lämpömukavuuteen on huomattu vaikuttavan lisäksi ei-fysikaalisia tekijöitä, kuten rakennuksen käyttötarkoitus ja valaistuksen värilämpötila.
Projektissa selvitetään, kuinka ihmiselle puettavien sensoreiden dataa voidaan hyödyntää lämpömukavuuden arvioinnissa. Puettavat sensorit ovat yleistyneet 2010-luvulla erityisesti urheilukäytössä, ja myös tunnetiloja, kuten stressiä, voidaan estimoida esimerkiksi sykevaihtelun ja ihon sähkönjohtavuuden perusteella. Hankkeen tavoitteena on muodostaa puettavan sensorin dataan pohjautuva datapohjainen lämpömukavuusmalli, joka estimoi lämpömukavuutta reaaliaikaisesti. Lisäksi tavoitteena on arvioida yleisemmin puettavien sensorien käytettävyyttä sisäolosuhteiden säädössä.